Lumimyrskyn odottelua ja flunssailua

Nyt on mennyt kolme päivää flunssassa lodgella istuessa ja se alkaa pikkuhiljaa tuntua. Lähinnä mökkihöperöys on iskemässä varsinkin kun flunssaa edelsi muutenkin jo hiihdottomia päiviä lämpimän kelin vuoksi ja nyt sitten ollaan Arin kanssa kämpillä edelleen muiden juostessa Dumpin perässä Cortinaan (onneksi joutuivat skinnaamaan hissin ollessa kiinni, hah, vahingonilo paras ilo!). Ja onneksi sääennuste näyttää edelleen tältä, niin ei yhden possujunaskinnaamispäivän missaaminen niin kauheasti harmita:

Dumppaa dumppaa. Lähde: http://www.yr.no

Mutta sempä vuoksi onkin sitten aikaa bloggailla muustakin kuin hiihdosta, vaikkapas Japanilaisesta kulttuurista.

Ruoka ja juoma

Ruokaan liittyi reissun osalta varmasti laskemisen lisäksi suurimpia odotuksia ja sen lisäksi pieniä epäilyksiä, jotka kuitenkin ovat osoittautuneet pääsääntöisesti turhiksi ainakin Hakubassa. Odotukset ja epäilykset liittyivät lähinnä siihen miten paljon erikoisempaa ruoka täällä on ja kuinka vaikea täältä on saada “normaalia länkkäriruokaa”. Toisaalta oikeaan siinä mentiinkin saatavuuden osalta, koska “oikeaa länkkäriruokaa” on vaikeampi saada ainakaan kovin järkevissä hinnoissa ja annoskoissa, mutta ainakin Hakubasta saatava Japanilainen ruoka eroaa länkkäriruoasta paljon vähemmän mitä oletin. Mutta ruisleipää, suomalaista turkkilaista pitsaa, Banthain buffettia, Sohwin kanaleipää jne alkaa olla ikävä. Ja maitoa!

Japanilaisesta lounaspaikasta, ei jäänyt nälkä tällä kertaa. Photo by: Ari Rosu

Friteerattua kanaa ja riisiä ja Ramen nuudelia

Shabu Shabu, Japanilainen fondue

Porsasta ja nuudelia

Kaupassakäynti on tottakai melkoinen mysteeri aluksi, mutta siihenkin tottuu ja apunamme on myös ollut lodgella työskentelevä Japanilainen tyttö Miekou. Kaupoissa on paljon samankaltaista settiä kuin Suomessa tai Euroopassa ylipäänsä, vaikka tuotteet keskittyvätkin suurimmaksi osaksi Japanilaisen keittiön antimiin. Melkein kaikissa kaupoissa on myös jonkinlainen einesosasto ja valmiiksi lämmitettyjen (ja samana päivänä leivottujen) tuotteiden osasto. Molempien tuotteet ovat vaikuttaneet keskimäärin hyviltä ja erityisesti einesosastolta saatava päivittäin tehtävä sushi voittaa Suomen tuore-einestiskienkin sisällön 100-0.

Kaupan valmissushia ja soijaa ja wasabia, nom nom

Kaupan kassa, toimii paremmin kuin Keski-Eurooppalainen versio

Juomapuoli Japanissa on ainakin melko erikoisesti hinnoiteltua. Bisseä on periaatteessa kahdenlaista, ns. oikeaa olutta ja sitten jotain entsyymilitkua, jossa on vain 70 prosenttia oikeaa olutta ja sen perään laitettuna jotain muuta. Bisse on keskimäärin kallista, halvin EHKÄ 100 prosenttista olutta sisältävä 24:n tölkin laatikko maksaa noin 30 euroa, kalliimmat jopa 50 euroa, määräalennuksia ei juurikaan ole. Oluen lisäksi yksi erityisen hieno juoma on nimittäin Chu-Hi, jota saa myös Nickin automaatista kohtuulliseen 150 yenin hintaan, noin 1,5 eurolla siis. Kaupassa tästä j(h)umalallisesta juomasta joutuu maksamaan ehkä noin 100 yenin verran per purkki. Chu-Hi on jotain viinan ja sitruuna/greippi/limelimsan sekoitusta.

Halvin tapa sekoittaa kupoli Japanissa on Shochu, joka on ilmeisesti lähinnä Japanilaista pontikkaa ja sitä myydään neljän litran pöntöissä erittäin edulliseen hintaan, verot luultavasti maksetaan vasta seuraavana aamuna. Lisäksi Japanilainen viski on kuulemma hyvää ja kohtalaisen hintaista, mutta siihen ja juomiseen Japanissa ylipäänsä voi tutustua lodgella työskentelevän Leen aihetta käsittelevän artikkelin kautta enemmän.

Pottu

Talot ja vesi

Talojen rakennus vaikuttaa olevan Japanilaisille yhtä suuri mysteeri kuin Itävaltalaisillekkin: ne vetävät joka kulmasta, eristeitä ei ilmeisesti käytetä, ne lämmitetään varaamattomilla kaminoilla, joka huoneessa on KEROSIINILLA toimiva lämmitin jota ilman huoneen lämpö laskee noin vartissa alle 20 asteen jne… Mutta ainakin ilmalämpöpumput ovat näkyneet tehneen kauppansa täällä, pitäisiköhän entisten move-miesten muuttaa tänne niitä (tai eristeitä!) kauppaamaan?

Hakuba powder lodge. Photo by: Ari Rosu

Talojen eristys. Photo by: Ari Rosu

Taloudellinen tapa luoda jääpuikkoja räystäisiin?

Vesi on Japanissa yhtä mystinen asia kuin Euroopassakin, että kylmä ja kuuma vesi tulee eri hanoista tai sitten hanoista tulee vain kylmää vettä tai sitten vesi lämmitetään jollain hyvin hämmentävällä laitteella, joka ei vettä kyllä ainakaan tiskilämpimäksi saa edes tiskaamisen aikana kokoajan valutettunakaan. Lisäksi käsipyyhkeet puuttuvat lähes kaikkialta, keittiöstä taitaa välillä löytyä pari, mutta muualta käsienpesualtailta ei.

Suihkusta luonnollisesti on erittäin vaikea saada järkevän lämpöistä vettä, koska paine-ero kylmän ja lämpimän veden välillä on järjettömän suuri, joten lämpimän (KUUMAN) veden täytyy tulla täydellä paineella, joka vastaa lähinnä lorottelua ja kylmän annostelu toisella hanalla siihen on lähes millintarkkaa puuhaa ja yleensä se vesi ei siltikkään ole sopivaa puhumattakaan, jos joku sattuu menemään toiseen suihkuun samaan aikaan… Eli samoja hommia kuin Keski-Euroopassakin! Ja pyykkikone käyttää vain kylmää vettä, ei siis huolta että tekniset vaatteet kärsisivät (sen enempää kuin puhdistuisivat…) pesussa!

Ja kuten tuli jo mainittuakin niin jokainen huone lämmitetään kaminoiden lisäksi kerosiinipöhöttäjällä, koska muuten huoneiden lämpötila laskee hyvin nopeasti alle 20 asteen. Näitä pöhöttäjiä ei kuitenkaan luonnollisestikkaan ole kosteissa tiloissa, joten suihkut ja vessat ovat oletukselta kohtalaisen koleita paikkoja ja tähän onkin pyritty keksimään korjausta SÄHKÖlämmittämällä pytyn kaari vessoissa, how clever is that! Eipä sillä ihan miellyttäväähän se on, mutta vähän haiskahtaa seurauksiin puuttumiselta ennemmin kuin itse ongelmien korjaamiselta. Niin ja vuorilta tosiaan valuu luonnon kuumista lähteistä kuumaa vettä jatkuvasti, mutta se valutetaan lähinnä sulattelemaan kauppojen pihoja, eli vesipatteribisneksellekkin taitaisi olla sijaa pelkän taloneristämisbisneksen lisäksi!

Hauska yksityiskohta erona Keski-Eurooppaan ja lähempänä suomalaista ja skandinaavista kulttuuria on, että Japanissa otetaan kengät pois, jopa monissa, erityisesti perinteisissä, ravintoloissa. Tästä merkkinä on lähes jokapaikassa jollain tavalla, yleensä kynnyksellä erotettu alue, minkä jälkeen kengät jalassa taloon ei ole asiaa. Kohtalaisen kätevää, mutta hyvin tämä kaiketi on toiminut Suomessakin ilman erityisiä “piirrettyjä” rajojakin?

Kengät pois ennen kynnystä

Hiihtobussit

Japanilaiset hiihtobussit ovat kyllä ainakin isoja suksia kuljettaville laskijoille melkosia murheenkryynejä ettei aamuisin oikein tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä kun sellaiseen taas ahtaudutaan. Suksitelineen asentaminen jokaisen bussin perään ratkaisisi jo yli puolet ongelmasta, vaikka olisivat ne kyllä sittenkin pieniä :D

Tilaa on

Paljon olisi varmasti muutakin kerrottavaa, mutta siinäpä ainakin eniten mieleen jääneet jutut ja vähän ylikin. Kaikesta huolimatta edelleen vain hiihto on tärkeää, joten suomalaiset ylellisyydet häviävät täälläkin hiihdolle ja vuorille valitettavan helposti ja täällä olo on ollut varsinkin hiihdon osalta aivan huikeaa, vaikka kylä onkin aika kuollut esimerkiksi Innsbruckiin verrattuna. Mutta eiköhän täällä 1-3kk keväässä kykenisi viettämään näillä lumisateilla…

This entry was posted in (tyhjä) and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *