Parasta hiihtoa: Happo-one

Kolme viikkoa reissua takana ja aikalailla yksi edessä. Viikonloppu on nyt mennyt kelin puolesta lämpimissä merkeissä ja jopa vesisadettakin saatiin ainakin laaksossa. Tästä syystä hiihtohommia ei ole kauheasti ollut tarjolla viimeiseen pariin päivään, joten on tullut keskityttyä enemmän lumetushommiin ja olo on nyt sen mukainen + kaikenlisäksi vielä flunssainenkin.

Tämän viikon alussa kuitenkin tuli hiihdettyä parhaimpia hiihtoja tälle elämälle kolme päivää putkeen. Viimeisimmän dumpin jälkeen keli muuttui täydelliseksi: aurinko paistoi 3-4 päivää putkeen ja tuulesta ei ollut tietoakaan. Olosuhteet olivat siis täydelliset aurinkolaskuille ja ylöspäin kiipeilylle.

Parhaiten mieleen päivistä jäi yksi yhden laskun päivä, joka päättyi luonnon Onsenissa (=kuumassa lähteessä) huljutteluun. Svedu-ystävämme Patrickin ja Mikon ansiosta paikalle oli kulkeutunut myös hieman virvokkeita, joten huljutellessa vierähti useampi tunti ja tämän vuoksi monet ohitraversaajat onnistuivat meidät sieltä spottaamaan ja kannustus- ja ihmetyshuutoja kuului. Päädyimme tempauksen vuoksi myös muutamaan hiihtomediaan, esimerkiksi tänne.

 

Onsen after-ski

Kotikeskuksemme on tämän reissun aikana ollut Hakuban alueen suurin (ehkä Kita Alpsien myös?) keskus Happo-one ja sen takamaastoja kolutessa aika on pääasiassa mennyt. Huvittavinta tosiaan on se, että ongelma ei ole niinkään se mitä itse olen  Tirolissa kohdannut, että minnekköhän olisi tullut lunta vaan enemmänkin se, että missähän se lumi olisi vielä parempaa, pientä runsaudenpulaa havaittavissa siis. Paljon laskettavaa siis jää vielä tuleville vuosille tutkittavaksi ja sen takia melkeimpä pakko tuo on tänne ensi vuonnakin tulla, ei sille vaan mitään voi.

Uskomattominta hiihdosta ainakin Hapossa tekee se, että käytännössä kaikki paikat ovat suorastaan naurettavan helppoja saavuttaa ja tulla pois. Ja paikat ovat mukavia laskea, koska itselläkin välillä tuntuu, että kulmaa kaipaisi vähän enemmän kun pelkkä loputtoman pyyderikentän lojottelu alkaa tylsistyttämään (\:D/). Ei silti etteikö täällä olis rajumpaakin laskettavaa tarjolla ja keskuksiahan on vaikka muille jakaa, mutta kulman puuttumista suurempi “ongelma” on se, että pienemmällä vaivalla on saavutettavissa niin mahtavaa hiihtoa lähes koko ajan että vaatii aika paljon tylsistymistä ennen kuin jaksaa lähteä könyämään korkeammalle. Ja yleensä lunta ehtii tulla lisää ennen kuin kaikki helppo on ehditty laskea. Mitähän sitä ihminen voisi enää enempää kaivata?

Lasku Onseniin. Photo by: Ari Rosu

Loppuun viimeisin video muutamasta tämän viikon laskusta.

Sitten ensi viikon dumppia odottelemaan:

Lähde: http://www.yr.no/

Ensi kertaan!

This entry was posted in (tyhjä) and tagged , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *