Kausi pulkassa

Hommat alkaa olla paketissa ja olen palannut melkein sinne mistä reissaaminen viime syksynä alkoi eli tänne kaverini sohvalle. Blogiin tuli yllättävästi reilun kuukauden tauko vähän useammastakin syystä. Laskupäiviä ei kertynyt enää kauheasti huhtikuussa huonon kelin, Suomen työhaastattelureissun, spontaanin Praha-München -pääsiäisreissun sekä henkilökohtaisen motivaatiopulan vuoksi.

Noin kuukausi sitten istuin Münchenin lentokentällä ja odottelin paluulentoa Suomeen firmana Air Baltic ja vaihto vielä Riikassa. Noin 10 kiloa ylipainoiset suksi- ja maktalaukku menivät heittämällä sisään ilman nillityksiä mikä oli erittäin positiivista. Tapasin lentokentällä vielä yhden kaverini Münchenistä Air Breweryn oluen seurassa, mikä myös oli positiivista. Hänen lähtönsä jälkeen vaivuin melko syviin ajatuksiin viimeisestä vuodesta ja sen varrella tapahtuneista jutuista. Tiedän että blogini keskittyi laskujuttuihin, mutta nyt keskityn hieman ihan itse elämään, vaikka sitäkin kautta laskujuttuihin kyllä päädytään, koska se niin suuri osa elämääni on ja tulee aina olemaan.

Mitä sitten viimeiseen vuoteen mahtui? Vuosi sitten Yliopiston 4. vuosi oli lopuillaan ja kandi viimeisillään. Pisteitä tuli lopulta suoritettua noin 90, joten opiskeltua tuli oikein olan takaa varsinkin jos vertaa vaihtovuoteen sekä kahteen aiempaan vuoteen, jotka menivät ainejärjestötouhuissa. Kesäduunipaikka selvisi vappuaattona ja mikäs sen parempi tieto noin vapun kunniaksi. Kesä oli ehdottomasti paras kesä Jyväskylässä (verrattuna siihen yhteen aiempaan) ja duunikin maistui. Päällimmäisenä mieleen jäivät Vuorilammen junkkabileet, pyöräilyt/pyöräpoolot sekä muutamia random-tapahtumia.

Syksyn lomailu Kreikan Ateenassa ja saaristossa oli ehdottomasti yksi mieleenjääneimpiä juttuja, hieno reissu kaikin puolin. Seurasta ja majoitushommista kiitos kuuluu parille parhaalle ystävälleni. Lomailun jälkeen alkoi työurakka Münchenissä, jonka alunperin piti kestää aina tähän päivään asti, mutta suunnitelmat muuttuu etc. Enkä siis valita keväästä Tirolin Alpeilla ollenkaan, vaikka talvi ei paras mahdollinen ollutkaan, eli vähälumisin sitten vuoden 1961. Hienoja juttuja jokatapauksessa.

Münchenin keikasta mieleen jäivät muutamat unohtumattomat tyypit, joita tulen ehdottomasti näkemään vielä myöhemminkin ja ensimmäiset kesähommatkin ovat alustavasti sovittuina. Joululoma sekä muutaman viikon loma Münchenin ja Innsbruckin välissä Suomessa jäi mieleen erityisesti muutamasta syystä, esimerkiksi saimme kokoonnuttua parhaiden kavereideni kanssa ensimmäistä kertaa pitkiin pitkiin aikoihin, hyvä jos ensimmäistä kertaa sitten lukion, hurjalla koko kuuden hengen porukalla tapaninpäivänä.

Kevät Innsbruckissa alkoi hieman takkuillen lumen suhteen jo oletuksena ja sen päälle pukkasi vielä toinen Föhn-jakso tammikuisen päälle, joka siis oli vienyt todella ison osan pohjista veks tammikuun aikana. Loppujen lopuksi helmikuun lopussa sekä maaliskuussa lunta sateli sen verran, että tourikelit olivat suurinpiirtein kohdillaan. Ja jos jotain positiivista pitää hakea niin tänä talvena ei auringosta ollut puutetta Tirolissa, joten touraussäät ainakin suosivat, vaikkei lumi aina parasta mahdollista ollutkaan. Ja sitä hyvääkin lunta kuitenkin saatiin ja tärkeipänä ehdottomasti keskittyminen touraamiseen hissilaskujen sijaan.

Viimeisiksi laskuiksi tällä kaudella jäivät muutama herkullinen jaffa-tour Naviser Kreuzjöchlille ja Jochgrubenkopfille, Axamer Lizumin legendaaristen ja naurettavan helposti saavutettavien rännien valloitus sekä elämäni ensimmäinen firnilasku Wofldorn-huipulta aivan Italian rajalla. Hienoja laskupäiviä olivat kaikki ja kruunasivat kauden hyvin, vaikka kausi yllättäen loppuikin hieman suunniteltua aiemmin.

Millaiset muistot kaudesta sitten jäivät? Särjetyn sydämen lisäksi mieleen jäivät ehdottomasti ensimmäiset puuterilaskut Schlickissä useamman viikon jaffakelissä odottelun jälkeen, ensimmäiset hüttereissuni ja erityisesti lasku Torspitzeltä Zillertaliin lehmänpaskaralleineen sekä toiseksi viimeiset laskut Axun legendaarisissa ränneissä.

Kaikki laskupäivät löytyvät listattuna Powderlovesta.

Hieno kausi oli surkeasta lumitilanteesta huolimatta ja siitä tahdon kiittää sen mahdollistaneita kavereitani Juhoa, Lauraa, Kaisaa, Elinaa, Lorenzoa ja Leaa (joilta tämä voi jäädä ymmärtämättä), Mickiä, Sannaa ja kaikkia muita uusia ja vanhoja tuttavuuksia kenen kanssa tämän kauden vietin sekä näiden lisäksi Heiniä viimeisten viikkojen turisteiluseurasta, Ottoa ja Jaria katosta pään päälle Prahassa ja Münchenissä, Tonia piposta ja kisarekrystä, FP Jkl:ää ja muita äänestäjiä kisan voitosta, Running Wokia ravitsemisestani ja yhteistyökumppaneitani Powderlovea ja City Sportia gearista. Nämä kaikki mahdollistivat minulle huikean laskukauden jälleen kerran ja olen siitä erittäin iloinen ja kiitollinen.

Moni varmasti miettii (eli minä yksin), että mitä blogille tapahtuu nyt kun kesä on tullut ja laskukausi on ohitse? No se on kyllä hyvä kysymys. Viimeisimmästä trendistä huomaa, että postien määrä vähentyi radikaalisti jo kauden lopussa valitettavista henkilökohtaisista syistä, motivaatiopulasta ja turhan nopeasta kesän tulosta. Eli odotettavissa on, että julkaisutahti hidastuu, mutta ei toivottavasti painu sille tasolle, mitä se oli nyt viimeisten postien välillä.

Profiloitumista täytyy toki muuttaa, koska kesällähän ei kauheasti lasketa, mutta onneksi kesällä voi suunnitella tulevia seikkailuja, kiipeillä, pelata golffia, ajaa pyörällä, pelata beach volleytä ja ties mitä, joten ehkä näistä harrastuksista saadaan jotain kivaa kasaan, mutta pyrkimyksenä voisi olla myös kirjoittaa jotain täysin urheiluun liittymätöntä tajunnanvirtaa tuolta mielen peremmistä lokeroista, mutta katsotaan nyt saadaanko sieltä mitään järkevää ja/tai julkaisukelpoista koskaan ulos.

Mutta näihin tunnelmiin, kausi 2011 on nyt virallisesti paketissa ja kesä tuloillaan ja kesäduunikin alkanut sopivasti sairaslomallaololla ja nappeja napsimalla, mikäs sen makiampaa! Pitää tässä yrittää parantua että pääsee duuniin kunnolla kiinni ja lisäksi toteuttamaan itseäni yllämainituissa kesälajeissa ja erityisesti nauttimaan Suomen ja Suomen Ateenan herrrrrkullisesta kesästä huikeiden ystävien seurassa, en edes malta odottaa, että parannun ja pääsen nauttimaan kesästä ja täälläolosta kunnolla taas pitkästä aikaa!

Laitetaan loppuun vielä vähän muistoja viimeisiltä viikoilta kuvien muodossa:

Pieni vyöry laukesi @ Naviser Kreuzjöchl

Jochgrubenkopf © Marius Schwager

Jochgrubenkopf © Marius Schwager

Axamer Lizum © Marius Schwager

Innsbruck-turisteilua @ Schloss Ambras

Innsbruck-turisteilua @ Bergisel

Innsbruck-turisteilua @ Nordkette

Innsbruck-turisteilua @ Hofgarten

Innsbruck-turisteilua @ Theresien Braü

John Lennon wall @ Praha

Vaihtarikavereita ym. kavereita Prahassa

Biisoni kävi Münchenissä parin tunnin paussin aikana meitä moikkaamassa

Hyvää kesää kaikille!

This entry was posted in Axamer Lizum, Hütteily, Laskeminen, Lizumer Hütte, München, Praha, Puuteri, Schlick 2000, Touraaminen and tagged , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *