Hütteilyä: Ambergerhütte ja Winnebachseehütte sekä Ambergerhütten laskuhommia

Viime postin lopussa lupasin kertoa Hütteilystä enemmän, joten tässä tulee kokemuksia kolmen Hütten ja neljän Hütteillan ja -yön jälkeen ja sen perään lyhyesti laskuhommista lähinnä kuvina mitä touhusimme Hüttejen ulkopuolella toisen reissun ensimmäisenä päivänä. Kuvat sekalaisesti minun, Lauran, Juhon tai Esan ottamia.

Hütte tarkoittaa lyhyesti majataloa vuorilla yleensä hieman korkeammalla kuin asutuskeskittymät ja useiden tourireittien läheisyydessä. Majoituksesta tulee mieleen lähinnä hostellien dormit eli halvimmat paikat ovat isoissa huoneissa, jotka jaetaan useamman muun touraajan kanssa. Hüttejen koot vaihtelevat suurista ja hienoista majataloista pieniin mökkeihin ja suurimmalla osalla niistä on oma generaattori useimmiten varmastikkin vesivoimalla toimiva. Varsinkin pienimmät ovat pelkästään puulämmitteisiä ja jokaisessa käymässäni lämpötila oli iltaisin melko hurja oleskelutiloissa ja melkoisen viileä nukkumatiloissa.

Jotain kampetta mitä otin mukaan

Samaan aikaan toisaalla muut menivät ostamaan meille keltanokille valjaat

Ambergerhütten aamutohinaa

Hüttet ovat monesti sijaintinsa puolesta sellaisia, että sinne pääsee hyvin rajoitetusti millään kulkuneuvoilla jos ollenkaan. Lizumer Hüttelle pääsi jonkinlaisella “taksilla”, ainakin sen puolesta, että siitä piti jotain maksaa. Suurin osa (?) ihmisistä tulee Hütteille skinnaamalla suoraan laaksosta tai tulemalla jostain viereisistä laaksoista huippujen kautta seuraavaan laaksoon ja laskemalla hüttelle.

Winnebachseehütte

Elämä Hüttellä on yksinkertaista: kaikki ovat melkoisen väsyneitä ja nälkäisiä sinne saapuessaan ja ilmeisesti kaikilla hütteillä on tapana tarjota tai painostaa ottamaan ns. puolihoito, joka sisältää kolmen ruokalajin illallisen ja aamiaisbuffetin (tai pienemmillä pöytiin tarjotun aamiaisen, jota voi yrittää kynyttää lisää jos siltä tuntuu) sekä termarillisen marssiteetä per nassu. Ruoat olivat pääosin hyviä ja yllätys yllätys kolmen ruokalajin illallinen oli vähintäänkin riittävä, mutta myöskin toimiva raskaan nousu- ja laskupäivän jälkeen, vaikkakin itse tätä aluksi pidinkin vähän kynytyksenä, kuten myös sitä, että ilmapiiri on hieman negatiivinen omien eväiden syöntiä kohtaan. Jokatapauksessa palvelu pelasi, olutta sai ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, joten ei pidä valittaa, vaikka tuollaisilla reissuilla olenkin tottunut syömään vähän vähemmän fiinisti ja halvemmalla.

Alkuruoka: Valkosipulikeitto

Pääruoka: Porsaskastiketta riisillä paikalliseen tapaan

Illat kuluivat pääasiassa väsyneitten juttujen, kortinpeluun sekä seuraavan päivän seikkailujen suunnittelun parissa. Nukkumaan hütteillä mennään kahdeksan jälkeen ja hiljaisuus tulee kymmeneltä eikä suomalaistyyppistä oleskelutiloihissa yömyöhään hengaamista ollut paljoakaan havaittavissa. Tai sitten olimme itse vaan liian väsyneitä ja menimme nukkumaan ennenkuin bileet alkoivat. Hüttellelähtijän perusvarustukseen kuuluu makuupussilakana (Hüttenschlafsack), joka on kevyt, yleensä puuvillainen tai silkkinen makuupussin muotoinen lakana, jonka sisään mennään nukkumaan ja vedetään paikanpäältä löytyvä viltti päälle ja tyyny niskan ja lakanan alle. Toki Hüttelle voi raahata kaikki petivehkeet mukaan jos tahtoo, mutta skinnaamalla tulevat ja muualle skinnaavat varmastikkin tahtovat päästä mahdollisimman vähällä kantamisella, jolloin kyseinen lakana on oikein toimiva.

Nukkumatilat Ambergerhüttellä

Meidän huoneen nurkkasängyt Winnebachseehüttellä

Kypärät

Hüttetunnelmaa

Aamiaispöydässä

Maistuu

Toisen reissumme reitti alkoi Stubaier Gletscher -hiihtokeskuksen ala-asemalta gondolinousulla reiluun 2500 metriin, mistä lähdimme skinnaamaan kohti Hinterer Daunkopf -huippua.

Lumilautailijat tykkäävät lähteä skinnaamaan alempaa

Mutta tulevat näemmä kovaa perässä ja menevät ohi

Mutta säätävät seuraavassa vaiheessa hieman enemmän

Jäätikkömaisemaa

Vehkeet levällään topissa

Maali näkyy jo laakson pohjalla

Tuolta tipahti se vimeo/youtube-videon tyyppi pari viikkoa sitten

Video tästä.

Eväät syötyämme jatkoimme matkaa kohti Ambergerhütteä etsien laskettavaa matkalla olevista kuruista. Muutama kuru löydettiinkin, mutta ensimmäisen läpimenosta ei ollut varmuutta, vaikka Juho kävikin tutkimassa sitä alempana, propsit Juholle siitä, joten jouduimme siirtymään etsimään toista ränniä tai tyytyä laskemaan perusreittiä alas ja kiertämään koko seinämän. Kuitenkin seuraava kuru oli parempi ja sen läpimeno näkyi, joten päätimme laskea siitä alas kolmestaan Lauran ja Juhon kanssa Esan ehtiessä jo kiirehtiä alas turistivaihtoehtoa pitkin.

Tuosta olisimme halunneet mennä

Lopulta päädyimme laskemaan tästä

Lumilautailijat tykkäävät haikata laskemisen sijaan

Lumi on kivaa © Esa Kuivaniemi

Laurakin tykkää © Esa Kuivaniemi

Maistunee

Muikean näköinen seinä. vasemmalta keskeltä isoa ränniä tulee läpi laskematta jäänyt ränni

Sitten travettelemaan rauhassa kohti hütteä

Jäätiköiltä löytyy kivoja juttuja

Maalissa

Terassilta

Seuraavassa postissa tarina jatkuu seuraavalle Hüttelle siirtymisellä ja kotiinpaluulla. Siihen asti morjens!

Seuraavan aamun nousuprojekti keskellä ylhäällä

This entry was posted in Hinterer Daunkopf, Hütteily, Laskeminen, Puuteri, Ruoka, Skinnaus, Stubaier Gletcher, Välineet and tagged , , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Hütteilyä: Ambergerhütte ja Winnebachseehütte sekä Ambergerhütten laskuhommia

  1. Kaisa says:

    heheh, ootte käyny kattomassa samaa kurua mitä mekin. Oisitte vaan kysyny etukäteen niin oisin voinu laittaa fotot ja kertoa että kyllä se menee läpi vaikkei siltä näytäkään ;)

  2. Erski says:

    no perhana! :D

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *