Lizumer Hütte osa 1: Geier – Junsjoch

Noniin reilu viikko onkin vierähtänyt edellisestä postista syystä että viimeisen laskupäivän jälkeen meni viikko Suomessa. Nyt on kuitenkin päästy takaisin Itäiseen valtaan ja heti saapumisesta seuraavana päivänä tositoimiin ja vieläpä täysin uusilla rensseleillä. Homma meni kutakuinkin niin, että Suomesta paluuiltana menimme syömään, koska keskiviikko oli Kaisan viimeinen päivä täällä ennen kotiinpaluutaan ja siellä tapasin pitkästä aikaa Lauran, joka oli täällä pummailemassa 2009. Juho ja Laura olivat lähdössä seuraavana aamuna Lizumer Hütte -nimiselle majatalolle noin 2000 metrin korkeuteen muutamaksi yöksi nukkumaan ja muutamaksi päiväksi tourailemaan. Itse olin herännyt puoli viideltä aamulla ja matkustanut noin 10h, joten alkoi pikkuhiljaa olla melko nollat taulussa, mutta silti piti tehdä kaikenlaisia hankalia päätöksiä lähdön suhteen ja asiaa mutkisti myös se, että skinitkin olivat leikkaamatta uusien suksien muotoon. Kaikesta stressistä huolimatta päätin kuitenkin lähteä matkaan ja lopulta stressi helpottui aamulla, koska pilvisestä kelistä johtuen jätimme torstain laskut pois ja päätimme ainoastaan hiihdellä rauhassa vasta iltapäivällä Hüttelle valmiiksi odottamaan seuraavaa aamua. Eli ehdin hakea mattoveitsen ja taiteilla skinit uuteen muotoon ihan itse, ensimmäistä kertaa vieläpä! Tähän reissuun sisältyi siis useita ensimmäisiä kertoja, koska en esimerkiksi ollut Hüttelläkään vielä aiemmin öitä viettänyt.

Ennen itse reissua ja laskuja voisin kertoa, että laskuvarustus meni sitten totaalisen uusiksi melkeinpä hetken mielijohteesta. Pari vuotta vanhat 182cm Salomon Czarit Markerin Dukeineen saivat väistyä 188cm K2 Coombackien ja Dynafitin siteiden sekä Zzeus monojen tieltä. Dukejen pudottua pois taakasta + muutamia satoja grammoja monojen ja suksien osalta painovoittoa tuli yhteensä lähes 3,5kg uudella setillä ja se kyllä tuntui jo ihan mukavasti. Nyt ollaan siis välineiden puolesta teknologisella huipulla ainakin nousuhommia ajatellen, vielä kun mieskin olisi!

Tuoretta gearia

Alkuhärväykset

Laura laittaa skinejä

Lumilautailijoiden sukset ovat kummallisen muotoisia

Ei muuta kuin matkaan! Olihan tämä se oikea suunta?

Matka alkoi junalla Innsbruckin juna-asemalta kohti Wattensin kylää, josta täytyi ottaa taksi nousureitin alkuun, joka tosiaankin lähti jonkinlaisten armeijan parakkien keskeltä ja koko laakso oli jonkinlaista armeija-aluetta, jonne ei joka päivä pääsekkään ammuntojen tms. vuoksi. Siis hullut militantit riehuvat pitkin vuoria! Eiku. Noh jokatapauksessa torstaina Hüttelle oli turvallista ja sallittua mennä tai ainakin paikallinen spolle meidät koirankopiltaan päästi etenemään.

Turistit Juho ja Laura

Aurinko paistaa vielä

Nousua Hüttelle tuli noin 600 vertikaalimetriä aluksi nousuladulla ja lopulta melko lumettoman tien reunusta pitkin. Yleisesti ottaen reitti ei ollut mikään hirveän miellyttävä etenkään tienreunusosaltaan. Perille kuitenkin päästiin juuri ennen pimeän tuloa ja ehdittiin nähdä paikalliset sotilaat touhuilemassa laakson perällä olevien parakkien läheisyydessä. Hüttelle päästyämme nälkä vaivasi jo kaikkia ja tarjolla olikin puolipakolla (ei muuta tarjottavaa mitenkään järkevästi) puolihoitodiili sisältäen kolmen ruokalajin illallisen ja aamiaisen huokeaan 28 euron hintaan. Ei sillä, ruoka oli hyvin maittavaa varsinkin kun oli sen verran myöhä ja nälkä melkoisen suuri jokaisella sankarilla. Aamiaisessakaan ei ollut valittamista, mutta päädyimme silti seuraavaksi illaksi ottamaan pelkän pääruoan ja aamiaisen erikseen ja mässäämään karkkia, suklaata ja pähkinöitä kortinpeluun lomassa ennen nukkumaanmenoa, terveellinen ruokavalio ennen kaikkea.

Itävaltalaista dieettimargariinia

Ensimmäisen päivän touri kohdistui Hütten eteläpuolella sijaitsevaa Geier-huippua kohti. Tarkoituksena oli matkalla katsella ja päättää minne suuntaan kannattaisi laskun puolesta mennä. Ensimmäinen suunnitelma oli nousta Geierin ja viereisin huipun satulaan ja traversata siitä suoraan Hütten suuntaan laskevalle pohjoisseinälle.

Tourailua

1. laskusuunnitelma

Pari muutakin aamuvirkkua

Huippujen välissä pidetyllä tauolla päädyimme kuitenkin laskemaan viereiseen laaksoon, jossa puronpohjaa traversaamalla pääsi Junsjoch-nimisen huipun taakse nousemaan takaisin Hüttelle menevälle laskulle. Tässä vaiheessa tiemme erosi muusta tourijengistä, joten saimme olla loppuajan rauhassa.

Tauko

Kartan opiskelua

Suunnan hakua

Lumen testailua

Ensimmäinen lasku oli etelän puoleinen hieman firnin suuntainen tiputus kohti puroa, mitä seuraamalla pääsimme seuraavalle nousupaikalle.

1. Lasku uusilla suksilla 700 verttimetrin jälkeen

Purorännissä suhailua

Päivän toinen nousu oli reilut 400 vertikaalimetriä kohti Junsjoch-huippua, jolta pääsee laskemaan lähes suoraan takaisin Hüttelle ja sen terassille.

Skinit takaisin

Touring touring

Ja lisää...

Maisemaa laaksoon

Viimeiset sivakoinnit

Huipulla! Leimatkin saatiin

Tauon paikka

Juhon kans kilpaa alas?

Lauran kurvit

Sieltä tultiin, hymyilyttäähän se

Lumilautailijat suksilla...

Ja suoraan terassille, maistunee

Maistuuhan se

Aurinko meni pois, suomalaiset jäivät

Ei muuta kuin ruokaa naamariin...

...ja seuraavan päivän seikkailua suunnittelemaan!

Mutta toisen päivän seikkailusta ja Hütteilystä tarkemmin seuraavassa postissa keskiviikko-torstai-akselilla kunhan seuraava eli huomenna aamulla alkava reissu on saatu hoidettua alta pois! Melko väsnyttä settiä saattoi olla, anteeksi siitä. Hyvää yötä!

This entry was posted in Geier, Hütteily, Junsjoch, Laskeminen, Lizumer Hütte, Ruoka, Touraaminen, Välineet and tagged , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *